CCD (Charge - kytketty laite) Kamera on merkittävä virstanpylväs digitaalisen kuvantamistekniikan kehittämisessä. 1970 -luvulla sen käyttöönoton jälkeen CCD -anturit, joilla on korkea herkkyys, alhainen melu ja poikkeuksellinen kuvanlaatu, ovat jo pitkään hallinneet tieteellisiä, teollisia ja kuluttajavalokuvia, kunnes ne korvataan vähitellen CMOS -tekniikalla viime vuosina.
CCD -kameroiden perusperiaate on fotoelektristen signaalien muuntaminen puolijohteen pinnalla olevan tarkan ohjauksen ja varauksen siirron kautta. Kun valo iskee CCD: n valoherkkää solua, fotonit muunnetaan elektroniksi ja varastoidaan. Kellopulssit siirtävät sitten nämä lataukset rivillä rivillä lähtösolmuihin tuottaen lopulta digitaalisen kuvan. Tämä malli antoi CCD: lle merkittäviä etuja heidän varhaisina aikoissaan: erittäin matala tumma virran kohina, lineaarinen vaste -ominaisuudet ja erinomainen dynaaminen alue, mikä tekee niistä erityisen sopivia sovelluksiin, jotka vaativat suurta tarkkuutta, kuten tähtitieteellistä havaintoa ja mikroskopiaa. Esimerkiksi Hubble -avaruusteleskooppi oli alun perin varustettu CCD -anturilla, joka vangitsi lukemattomia upeita kuvia syvistä - taivasobjekteista.
Kuluttajamarkkinoilla CCD -tekniikalla oli pysyvä rooli 1990 -luvun ja 2000 -luvun alun digitaalikameran vallankumouksessa. Korkeat - pääkamerat valmistajilta, kuten Sony ja Canon Niiden väritoisto ja alhainen melun suorituskyky ovat tehneet heistä ensisijaisen valinnan ammattimaisista valokuvaajista. CCDS: n korkeat valmistuskustannukset, korkea virrankulutus ja hidas lukemanopeudet ovat kuitenkin tehneet niistä yhä riittämättömiä videon sieppaamiseen ja mobiililaitteisiin.
Vaikka CMOS -anturit ovat saaneet vetovoimaa, CCD: t ovat edelleen tärkeä osa tieteellistä tutkimusta ja taiteita niiden korvaamattoman kuvantamisen laadun vuoksi. Nykyään CCD -kamerat eivät vain todista teknologista evoluutiota, vaan myös muistuttavat meitä siitä, että tehokkuuden digitaalikaudella kuvan aitouden horjumaton harjoittaminen on edelleen arvokasta.
